KuistioJorma Heikompien ja ympäristön puolesta

Pakolaistilanne hävittää eurooppalaisuuden?

Pakolaistilanne, kriisi on johtamassa inhimilliseen katastrofiin ja eurooppalaisuuden tappioon. Tilanne ennen kaikkea Syyriassa on viime kuukausina kärjistynyt. Turkki on siirtynyt Syyrian vastaisella rajalla kovien keinojen käyttöön pakolaisten tulon hillitsemiseksi. Turkissa olevien pakolaisten tilanne on pahentunut käteisvarojen loppuessa ja uusien pakolaisten pyrkiessä entisten lisäksi maahan. Pakolaisia on hakeutunut Kreikkaan ja he ovat maksaneet matkasta salakuljettajille suuria summia. Sieltä he eivät pääse eteenpäin Balkanin maiden suljettua rajansa. EU ei pääse sopimukseen tai ainakaan käytännön tekoihin pakolaistaakan jakamisen osalta. Valtioissa, jotka ovat kantaneet muita suuremman vastuun pakolaisten vastaanotosta, pakolaisten aiheuttama taloudellinen rasite ruokkii ongelmia yksinkertaistavaa populismia, joka argumentoinnin aikana ”jalostuu” rasismiksi. Poliitikot eivät näe nenäänsä pidemmälle, vaan pyrkivät tekemään vain lyhyen aikavälin taloudellisella näkökulmalla perusteltuja ratkaisuja. Tässä kilpajuoksussa EU-valtiot asettuvat toisiaan vastaan ja ratkaisuksi löydetään rajojen sulkeminen, joka vähän pintaa raapaisemalla on nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta kaikkein hulluin ratkaisu. Tämän seurauksena eurooppalaisista humanistisista, EU:n perussopimukseen kirjatuista arvoista kiinni pitävien politiikan arvojohtajien asema murenee. Vaarana on koko EU:n ja eurooppalaisen arvoyhteisömme hajoaminen. Lopputuloksena on se, että meillä ei enää ole sitä, miksi pakolaiset tänne pyrkivät. Eurooppa siirtyy lyhytnäköiseen pragmaattisuuteen, jossa jokaisen yksilön jakamaton oikeus henkilökohtaiseen ihmisarvoon ja sen mukaiseen kohteluun unohdetaan. Kaiken tämän seurauksena pakolaisia kuljetetaan kuin karjaa Turkista ja Turkkiin, inhimillinen kärsimys lisääntyy ja pakolaisten tilanne vain huonontuu.

Venäjä aloitti syyskuussa virallista hallitusta ja päämiestä al-Assadia tukevan sotilaallisentoiminnan Syyriassa. Alun perin Venäjä ilmoitti lähtevänsä yhteiseen rintamaan Isis-terroristijärjestöä vastaan. Alusta alkaen Venäjän sotilastoimet, lähinnä ilmatuki kuitenkin kohdistui Isisin sijaan pääasiassa Syyrian sisäiseen oppositioon, ns. Syyrian kapinallisiin. Venäjän tuki käänsikin taistelutilanteen al-Assadin joukoille suotuisammaksi, mutta kääntöpuolena on ollut pakolaistilanteen paheneminen pommitusten kohdistuttua Luoteis-Syyriassa siviilikohteisiin. USA ja sen vanavedessä muut NATO –maat eli ne, joilla olisi mahdollisuus toimia siviilien suojelemiseksi, eivät ole aiempien kokemusten johdosta ja muista omista, lähinnä sisäpoliittisista syistään halunneet sotkeutua sotilaallisesti Syyrian tilanteeseen. Turkki, joka on jo kymmeniä vuosia sortanut omaa kurdivähemmistöään, on käyttänyt tilannetta myös sotilaallisesti hyväkseen ja iskenyt tässä tilanteessa myös Syyrian kurdien kimppuun. Kaikki tämä on vain pahentanut pakolaistilannetta ja pakolaisten tilannetta.

Pakolaisten määrä Turkissa on kasvanut niin suureksi, että se on muodostumassa Turkin oman tilanteen kannalta riskiksi. Tämän vuoksi Turkki on ryhtynyt toimiin Syyriasta tulevan, edelleen jatkuvan pakolaisvirran tulppaamiseksi. Pakolaisia käännytetään rajalta takaisin Syyriaan ja käännyttämistä tehostetaan väkivaltaisin keinoin. Huhujen mukaan pakolaisia on jopa ammuttu maiden välisellä rajalla. Pakolaiset jäävät sotivien osapuolten ja Turkin väliselle taistelutantereelle.

Turkissa on pakolaisia yli 2 ½ miljoonaa. Näistä ylivoimaisesti suurin osa on tullut Syyriasta. Pakolaisilla on ollut Turkkiin saapuessaan mukana kohtuudella omaisuutta, joka mahdollisti jonkin aikaa elämisen kohtuullisella tasolla. Jossain vaiheessa kerrottiin pakolaisista osan asuvan aivan vain vuokralla Turkin rajakaupungeissa. Tilanne on kuitenkin muuttunut, käteisvarat on syöty, omaisuus myyty ja pakolaisten talous romahtanut. Samaan aikaan rajan yli on tullut lisää ja lisää pakolaisia. Kaikille ei ole enää aikoihin löytynyt kuin korkeintaan telttamajoitusta ja suuret pakolaismäärät ovat aiheuttaneet Turkissakin omien kansalaisten vastareaktioita pakolaisuutta kohtaan.

Pakolaisten salakuljetus eli rikollisten Turkista Kreikkaan järjestämät kuljetukset jatkuvat entiseen malliin. Pakolaiset maksavat suuria summia venematkasta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että heidän päästyään Aigeianmeren Turkin puoleiselle rannalle, heidät lastataan kumiveneeseen, osoitetaan kädellä länteen, sanotaan: ”Tuonne” ja pukataan kumivene irti rannasta. Jos kumivene ei uppoa matkalla, Kreikasta pakolaiset eivät pääse mihinkään ja jatkossa EU:n suunnitelmien toteutuessa heidät viedään rahansa menettäneinä takaisin Turkkiin. Aina tulee olemaan niitä hyväuskoisia, jotka uskovat salakuljettajien vakuutuksiin ja lähtevät yrittämään. Ja jos Länsi-Balkanin sulkeutuu, salakuljettajilla on jo valmiit suunnitelmat pidemmän ja samalla kalliimman itäisen reitin avaamisesta.

Kreikan, lähes kaikilla mahdollisilla mittareilla taloudellisesti heikoimman valtion, kantokyky ei kestä ja muu EU ei tue sitä tarpeeksi. Sen sijaan EU on tehnyt Turkin kanssa sopimuksen niin pakolaisten suunnitelmallisesta vastaanotosta kuin myös Turkin taloudellisesta tukemisesta kriisin hallitsemiseksi ja EU:n ihmisoikeuksia kunnioittavat periaatteet unohtaen Turkin EU-jäsenyyteen tähtäävien neuvotteluiden nopeuttamisesta. Syyskuussa 2015 mennessä EU oli sopinut 160 000 kiintiöpakolaisen vastaanottamisesta Turkista. Tästä määrästä on maaliskuun alkuun mennessä sijoitettu 700 eli käytännössä sopimus on ollut vain kauniita puheita. Maaliskuussa 2016 EU sopi Turkin kanssa, että se vastaanottaa jokaista Kreikasta Turkkiin palautettua syyrialaispakolaista kohtaan yhtä monta pakolaista suoraan Turkissa olevilta leireiltä. Tänä vuonna tammikuussa Kreikkaan oli tullut Aigeianmeren yli 50 000 pakolaista, siis 50 000 kuukaudessa. On syytä kysyä, miten EU aikoo kaikki kymmenet ja taas kymmenet tuhannet pakolaiset sijoittaa, jos puolessa vuodessa aiemmin sovitusta 160 000 kiintiöstä on saatu sijoitettua 700. Kuvaavaa on, miten meidän pääministerimme Sipilä ilmoittaa jalomielisesti Suomen ottavan noita pakolaisia 600 henkeä. Matemaattisesti tasaisesti jaettuna se tarkoittaisi, että EU ottaisi kuluvana vuonna n. 60 000 pakolaista suoraan Turkista. Tähän voi vielä lisätä, että viime vuonna EU:hun saapui noin 1 000 000 pakolaista ja että tämän vuoden tammi-helmikuussa tulijoiden määrä on ollut 2-3 kertainen viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. On mielenkiintoista, miten diplomi-insinööri Sipilän piirtämä vuokaavio mahtaa pitää paikkansa tilanteen haltuunotossa. Kun pistää noita lukuja mielessään johonkin järjestykseen, koko touhu tuntuu pelleilyltä: 160 000 – 700 – 55 000 – 600 – 60 000 - 1 000 000.

Kiintiöpakolaisten vastaanoton lisäksi EU on luvannut tukea Turkkia pakolaistilanteen hallitsemisessa 6 miljardilla eurolla. Voi olla, että tuo summa jostain EU:n holveista löytyykin ja sen toimittamisesta Turkkiin päästään EU:ssa yhteisymmärrykseen. Epäilen sitä kuitenkin suuresti. Siinä tapauksessa, että rahat Turkille löytyvät, kysymys kuuluu: Käytetäänkö rahat lupausten mukaisesti lyhentämättömänä pakolaisten auttamiseen? Kuka meistä uskaltaa luottaa Turkin hallitukseen, kun omassa EU:ssakin rahavirtoja on vaikea seurata. Jos Turkki puolestaan ei saa luvattuja euroja, seurauksena on se, ettei myöskään Turkki pyri millään tasolla rajoittamaan pakolaisvirtaa Kreikkaan ja Eurooppaan.

Osa meistä ihmisistä on aina käyttänyt oman asiansa läpi saamiseksi taktiikka: toista sanomaasi isolla äänellä ja uudelleen ja uudelleen, kunnes se muuttuu ”todeksi”. Sosiaalinen media on antanut näille ”tulkuttajille” mahdollisuuden, ei vain toistaa ja toistaa omaa totuuttaan, vaan sen lisäksi kanavan levittää sitä todella laajalle. Kun vielä samanmieliset jatkavat kirjoittamalla samaa asiaan ja viitaten toistensa kirjoituksiin, he luovat lähdekritiikittömille kuvan totuudesta, jota ei ole. Kun tuo tulkutus on sisällöltään pakolaisten leimaamista yksittäisten pakolaisten ominaisuuksista koko pakolaisten ryhmää koskevaksi yleistykseksi, se muuttuu rasismiksi. Syvällisempään keskusteluun pakolaisuuden ja siihen suhtautumisen perusteista nämä tulkuttajat eivät lähde.

Poliitikot eivät omaa asiassa muita suurempaa viisautta. Tämä ilmenee erityisesti siinä, että pakolaisongelmaa ratkottaessa he keskittyvät vain ja ainoastaan lyhyen aikavälin taloudellisiin haasteisiin, ei siihen, miten pakolaiset voisivat tulevaisuudessa olla dynaaminen, yhteisöä eteenpäin vievä voima. Poliitikkojen tavoitteena on vain ja ainoastaan miellyttää populistisesti äänestäjiä, sillä seuraavat vaalit ovat aina tulossa. Ja äänestäjillä ei ole kykyä senkään vertaa ymmärtää pakolaisten monimutkaista kokonaisvaikutusta hyvinvointiin horisontin takana. Tässä politiikan noidankehässä päädytään vain ja ainoastaan koveneviin arvoihin ja yhteisöllisyyden katoamiseen.

Samasta viisauden puutteesta johtuen EU –valtiot unohtavat yhteisen päätöksenteon ja pelisääntöjen voiman ja ne vetäytyvät siilipuolustukseen. Rajat suljetaan ja liikkuminen tehdään taas vaikeaksi. Tämä maksaa EU:n tasolla huomattavasti enemmän kuin 1-2 %:n väestön lisäys pakolaisia ottamalla. Mutta koska sitä ei voi osoittaa suoraan budjettien menokohtina, sitä on vaikea osoittaa vaalikarjalle. Niinpä eteenpäin mennään sivuille katsomatta ja kohti kurjempaa tulevaisuutta.

Ikävänä seurauksena on välittävien ja horisontin tuolle puolelle katsovien poliittisten arvojohtajien aseman horjuminen. Vaikeita kokonaisuuksia on vaikea selittää ymmärrettävästi. Angela Merkelin kaltaisten suurten linjojen näkijöiden suosio laskee populistien mellastaessa lillukanvarsineen. Merkelin ja kaltaistensa on pakko antaa totuudeksi ”tulkutetun” populismin edessä periksi. EU:n perusarvoista aletaan tinkiä ja tehtyjen sopimusten vastaisesti pakolaisia aletaan kohdella toisin kuin muita ihmisiä. Suunnitelmissa on kohdella ja siirrellä pakolaisia massoina heidän kansalaisuutensa perusteella. Sopimukset muuttuvat pelkiksi kauniiksi puheiksi, joilla ei ole kriisien muuttuessa konkreeteiksi mitään merkitystä.

EU:n sisällä suurin ristiriita on entiseen itäblokkiin kuuluneiden, EU:n uusimpien valtioiden ja läntisempien, vanhempien EU-valtioiden välinen ero suhtautumisessa pakolaisuuteen ja pakolaisten vastaanottoon. EU:n itäiset jäsenvaltiot eivät jaa niitä arvoja, joiden varaan EU alun perin on luotu. Ne pystyvät joko torppaamaan EU:n päätöksen teon tai eivät suostu toimimaan sen mukaan kuin EU:ssa yhdessä päätetään. Lopputuloksena tällä tiellä on vain EU:n rapistuminen ja hajoaminen keskinäisiin erimielisyyksiin. Enteellistä on Saksan ja Ruotsin, pakolaisiin perinteisesti myötämielisimpien maiden riitautuminen Dublinin –sopimuksen tulkinnasta.

Lopputuloksena häämöttää painajainen, jossa ei enää ole sitä, minkä vuoksi pakolaiset pyrkivät Eurooppaan. Ei ole enää yhteisöä, jossa jokaisella yksilöllä on jakamaton oikeus henkilökohtaiseen ihmisarvoon ja sen mukaiseen kohteluun. Ihmiset jaetaan meihin ja muihin. Mikäli näin käy, tämä tulee johtamaan Euroopan eristäytymiseen, hajaantumiseen ja heikkouteen kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla. Muu maailma, se, jossa on eniten potentiaalia kehittyä ja tehdä maapallostamme parempi paikka kaikille, jättää meidät sivuun ja liittoutuu keskenään.

Kauheimpana seurauksena on kuitenkin se, että pakolaisten tilanne Turkissa vain heikkenee. Pakolaisia liikutellaan kansainvälisten sopimusten suunnittelupöydillä paikasta toiseen kuin karjaa. Eri kansallisuudet merkitään tämän päivän Juuttaan tähdillä, jotta hyvät ja pahat on helpompi erottaa toisistaan. Pahalla merkillä leimatut pidetään epäinhimillisillä leireillä Turkissa. Hyvän merkin saaneille aletaan järjestää kuljetuksia kohti Eurooppaa. Ei kuitenkaan riitä, että he ovat tulleet valituiksi. Pakolaisilta odotetaan lisäksi nöyristelevää kiitollisuutta ja ennen kaikkea oman kulttuurin unohtamista ja vastaanottovaltion arvojen ja tapojen kritiikitöntä, nopeaa omaksumista.

En enää tunnista sitä Eurooppaa, jossa asun: Olemme matkalla entistä itsekkäämpään tulevaisuuteen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

EU tai Suomi ei pysty vastaanottamaan kaikkia maailman pakolaisia ja elintasopakolaisia. Siksipä pitäisi ottaa vastaan vain Geneven sopimuksen mukaisia pakolaisia. Miten erottelu sitten on mahdollista? Sen tekevät pakolaiset itse, kun olosuhteet järjestetään niin, että tarjotaan pakolaisille vain turva eikä parempaa elintasoa. Tällöin elintasopakolaiset jättävät matkan tekemättä kun eivät saa sitä mitä haluavat. Oikeat pakolaiset saavat turvan eivätkä sen enempää.

Käytännössä tuo voisi tarkoittaa pakolaisten sijoittamista EU:n sisäisille tai ulkoisille pakolaisleireille ja joista heidän odotettaisiin siirtyvän kotimaahan takaisin kun mahdollista. Nykyinen malli, jossa maahantullut on oikeutettu aivan kaikkeen samaan kuin kantaväestökin, ei tule kestämään loputtomiin.

Toimituksen poiminnat